Olin keskiviikon pois koulusta ja kun torstaina menin takaisin, mikään ei ollut muuttunut.
Tänäänkään mikään ei ollut toisin. Paitsi kylällä se etupenkin söpö poika moikkasi mulle aidosti ilahtuneena, kun törmäsin häneen koirani kanssa. Leijuin koko loppulenkin ajan.
Tänään pelastin maailman. Tai ainakin itseni. Henkinen prosessi meni käyntiin ja pistin asiat tärkeysjärjestykseen. Mä aion tänä lukuvuonna keskittyä seuraaviin asioihin:
1. Mietin mikä musta voisi tulla isona
2. Ismo Alangon musiikkiin
3. Suomirockiin noin yleensä (tutustun oikeen urakalla, Ganes-elokuva on must see-listalla)
4. Juha Vuorisen nerokkaiden kirjojen keräämiseen
5. Kouluaineissa keskityn eniten äikkään, kieliin, yhteiskuntaoppiin ja matikkaan
6. Nautin syksyn parhaista puolista

Niin. Ja EN TAPPELE KOULUN VESSASSA.
Mitä vielä voisi kertoa? Ei kai mitään. Kas tällaista on elämä. PS, jos se etupenkin söpö poika luki tämän tunnistaen itsensä, sanon sulle nyt suoraan, että Pauli ei ole umpikusessa suhun. Sä vaan satut olemaan niin ***** söpö, että häiritset tuntityöskentelyä. Oma vikasi. Ole rumempi jos sua haittaa.