Monta päivää TET-jaksoon... Mä meen paikallislehteen. Viisi viikkoa vielä. En uskalla ajatellakaan, kuinka monta päivää on kesään. Liian monta. Liian monta päivää pikkukylässä, näiden ihmisten keskellä.
Sittensitten...
Pauli oli tänään shoppaamassa eikä ostanut mitään. Kohta Pauli menee syömään vispipuuroa ja sitten menee kylpemään. Toisen kouluviikon paskat huuhdotaan viemäriin.
Pauli ei jaksaisi olla koulussa. Paulilla ei ole aitoa ystävää eikä mitään muutakaan aitoa koulun penkeillä. Ei jaksa keskittyä. Sentään tietää, mitä tekee ysiluokan jälkeen. MUTTA kun Pauli haluaa kaiken heti nyt tällä hetkellä. Ei jaksa odottaa jouluun. Kevääseen. Seuraavaan kesään, muutto, uusi elämä, rommikolaa.
Nyt pitää vain istua ja yrittää elää omaa elämää. Se on vaikeaa. Miten täällä pystyy elää, kun on jatkuvasti tunne, että ei kuulu tänne? Täällä on jo niin pinttyneet kaverisuhteet ja tavat. Liian pieni paikka, liian vähän tapahtumia. Mä oon yrittänyt elää sitä elämää, istutaan pakkasessa penkeillä ison kiven luona ja kiroillaan kun ei ole hakijaa (en ole ikinä juonut, ollut vain mukana), kiroillaan ja haukutaan.
Silloin päähän nousi vain yksi kysymys: Miksi olen tässä kun en pidä tästä?
Hyvä kysymys.
Mä olen aina ollut tällainen. Rauhallinen kotitonttu. Tai sitten se johtuu seuran huonoudesta.
Elämän alkuun 9kk. Sitten alkaa uusi elämä kesän ja muuton myötä.