Eilen jäin yksin kotiin ja mietin, että mitä nuori, nätti sinkkutyttö voisikaan tehdä lauantai-iltana ilman vanhempien määräilyä. Rupesin tekemään toffeeta. Yks ruokalusikallinen rasvaa, 1½ dl maitoa ja saman verran sokeria. Sitten lassutin itse tehtyä toffeeta ja katselin Hassisen koneen Lähikuvassa-ohjelmaa volyymit täysillä.
Että sellainen hurja nuoruus.
Kaivoin sitten mp3-sen esille ja latasin hieman lisää Konetta siihen. Ihan parasta musiikkia. Jättefint musik. Mä oon tykännyt Koneesta aina. Ja Sielun veljistä. Ja muutenkin Ismo Alangosta.
Noniin, nyt kaatui kiinanruusu. Rakas vinttikoirani jahtasi rakkaan kissani nurkkaan ja kaatoi tuon pömpelin niin että kolina kävi ja mullat lensivät. Toinen kissani meni puolustamaan kiinanruusua ja läppäsi koiraa nenukille. Miksei elukat osaa käyttäytyä?!?!
Niin siitä Hassisen koneesta. Mun suosikki on Muoviruusuja omenapuissa. "Onko Amerikka taivas? Onko Jumala siellä?" Tällä tiellä on myös upea. Rock ehkäisyvälineitä vastaan soi aina yhtä hyvin.
Tänään kulutan aikaa keräämällä vadelmia. Tai siis en mä kerää, kun en mä uskalla olla marjapensaissa. Vitun paskatalitinttiötökät.
Jos mulla on yksi lihava kissa, yksi tosi laiha koira ja yksi normipainoinen karvainen kissa, niin mitä niistä mä alan muistuttaa, kun omistaja alkaa muistuttaa eläintään. Matemaattinen kaava menee jotenkin näin:
1-1+0=0
???????
Ainiin, se mun juhla viime lauantaina meni ihan hyvin. Siellä oli pahaa salaattia enkä juonut mitään. Pelasin serkkujen kanssa Monopolia asuntoautossa ja naureskeltiin kuiville vitseille. Mulla oli tällainen puku yhdistettynä vaaleanpunaiseen dingohuiviin:
27072007.jpg picture by Makumuisto

Sitten seuraavana aamuna menin erään puoliksi amerikkalaisen sukulaisen, jota en edes tunne, juhliin, kun äiti lupasi että saan mennä shoppailemaan siksi ajaksi. Tööt, väärin. Istuin neljä piinaavaa tuntia puoliks jenkkiläisten snobien ympärillä ja mietin, etten sittenkään tahdo rikastua. Jos mun elämä muuttuis sellaiseksi, että juodaan vettä kristallilaseista ja syödään härkää kanttarellikastikkeessa. Kylppärissä Ratian käsipyyhkeet oli vikatikki sen jälkeen, kun lopetin syömisen. Syöminen loppui siinä vaiheessa, kun olin perunan ja kylmäsavulohen lisäksi ottamassa lihaa ja se yksi snobihelvetin jäsen tuli kuiskaamaan korvaani: "sitä otetaan vasta toisella kierroksella."
Luoja. Mä vannoin, etten tee edes viiskymppisistäni niin kuivia bileitä. Siellä syödään pitsaa ja vedetään lärvit Tehosekoittimen pauhatessa taustalla.
Ajattele, siellä juhlissa oli lapsia, eikä lihapullia tarjolla. Kuka on niin ajattelematon? Miksi joku hienostohömpötys ja junttiuden pelko menee lasten nälän edelle? "OMG, pitäiskö mun tarjota LIHAPULLIA?!?!? Eihän ne maksa viittäkymppiä kilolta. Nuohan voisivat luulla, että tienaan vain kaksi tonnia kuussa."
Miten me voidaan olla samaa sukua? Onneksi olen tullut enemmän äidin sukuun, olen köyhä mutta hilpeä.
Tai jos hyvin käy, rikas ja hilpeä.