Juuri näin. Eilen avattiin kylän joulukatu. Mä olin siellä ensimmäistä kertaa elämäni aikana, ja saan kiittää koiraani.
Tapahtumat meni jotenkin näin:
1. Kävelin sinne. Hymyilytti joululaulut
2. Otin glögiä ja piparin. Piparin syötin koiralle ja glögin join
3. Taputin muiden mukana kun joku heebo sytytti valot. Tietenkin piti laskea 1,2, 3...
4. Lähdin pois kun en jaksanut katsoa teinejä tupakat huulessa kiljumassa: Joulupukkii!!

Plus sain joulupukilta henkilökohtaisesti hyvät jouluntoivotukset ennen muita kun vahingossa siihen törmäsin.
Joten erittäin mielenkiintoista, vai?

Mulla on kaikki suhteellisen hyvin just nyt. Tiiän mitä tehdä peruskoulun jälkeen, mulla on ystäviä. Mulla on hyvä olla.
Ja kohta on joulu. Uusivuosi. Sitten ihan ohikiitävä hetki.
Ja on kesä.
Mutta en mene sinne nyt, koska odotan joulua kuin pikkulapsi. Se on virkistävää. Ei sitä tartte olla aikuinen ihan vielä.
Tämän kirjoituksen pointtia en todellakaan tiedä.