Niinpä niin. Enää puoli vuotta. Sitten vihdoin täältä POISPOISPOIS lähtee Pauli niin että kopina käy.

Enää puoli vuotta siihen, ettei tarvitse katsella niitä loppuunajettuja kasvoja joka hiton arkipäivä.
Ei enää sitä paskiaista, joka kiusaa mua ja haukkuu juustopalloksi.
Ei enää sitä hiljaista tyttöä, jonka hiukset on harmaat.
Ei enää sitä äidinkielenopettajaa.
Ei enää söpöä etupenkin poikaa joka saa mut nauramaan ja joka puolustaa mua.

Voi luoja kuinka ikävöin noita asioita joskus. Nuo asiat tekee musta just tän Paulin joka olen. Kaikki nuo.

No okei, sen paskiaisen voin surutta kiskaista pois, puristaa kasaan kuin finnin poskelta.

Mutta muuten. Kaikesta ruikutuksesta huolimatta onhan meidän luokalla ollut helvetin hauskaa.