Nyt kun Pauli on TETissä paikallislehdessä, niin on kumman aikuismainen olo. Joka aamu meikki naamaan ja nätit vaatteet päälle. Sitten kipitys töihin ja asettuminen koneen ääreen naputtelemaan. Kolme juttua valmiina. Yksi per päivä on ollut tahti.
Toki Pauli tekee muutakin. Kuten täyttää mopokortin hakulomakkeita, piirtelee pupuja, käy dataamassa, juo pahaa teetä, ottaa valokuvia ja muuta yhtä mielekästä.
Niin helppoa ja mukavaa. Ja koko ajan satelee kehuja kuin rakkautta konsanaan Ismo Alangon kappaleessa, jossa on mukavan liukuva rytmi ja "elämä voittaa nyt kuitenkin"-henkinen sisältö. Ainakin Paulin mielestä, kun viimeksi hän sen kappaleen kuuli. Liian kauan aikaa sitten siis.
Töistä Pauli livistää puoli tuntia liian aikaisin. Sitten hän menee läheiseen kahvilaan, syö marenkipohjaisia leivonnaisia ja pälättää ystävänsä kanssa.
Elämä on ihan kivaa.
Ei saa väittää vastaan.
Lokakuu on ihan kiva.
Mulla on ihan kiva elämä.