Olen nyt TETissä, pääsen pian pois.

Kun saa kuulla, että entisen ihastuksen, melkeinpä se ensirakkaus, se ihminen, joka pisti pään ihan pyörälle ja joka sai itkemään ja oli niin vitun tärkee ja ihana. Kun saa siis kuulla siitä, että hänen tyttöystävä ei hyväksy tätä kundia omana itsenään.

Sitä alkaa tosissaan miettiä, että kyllä mä hyväksyisin. Jos mä oisin siinä tilalla, en katsoisi miten ulkonäkö muuttuu vuosien varrella. Mä rakastaisin.

Mä huomasin kyyneleiden valuvan muistojen virratessa ja vanhan tunteen kaivautuvan jostain.

Janottaako vanha suola?

Ehei. Mutta mä tunnen sen kundin vieläkin. Tunteet on jo haalistuneet, mutta tiedän helkkari soikoon, että hän on herkkä ja mukava. Ärsyttävä tilanne. Toisaalta ärsyttää tää kylä. Ei täällä pysty sanomaan mitään, kun se lähtee kiertämään ja koko kylä tietää asian.

Toivon vain, että tää huhujuoru lentää sille kundille asti. Se on sen ansainnut. Siis totuuden.