Lukea kauhukuvia maailmanlopusta, peeämässän aikana...
Siis oikeesti, nyt mun pitäs lukee Kristianin teinivuosia, syödä suklaata ja maata sängyssä, eikä istua koneella hermoraunioina odottamassa meteoriittia/kananuhaa/jääkautta/jotain muuta, täytä itse.
Kuka voisi lohduttaa neuroottista maailmanparantajaa?
Muttamutta eka TET-viikko takana. Ens viikolla vaihteeks kouluun. Ei se mittää. Siel on ihan kivaa. Nään taas pitkäst aikaa sen etupenkin kauniin pojan, jolla on nykyisin tosi suloisia piirteitä luonteessakin. Onko Pauli pitkästä aikaa kunnolla lätkässä? Hieman siltä tuntuu. Äsken aattelin maailmanloppua mutta kun sen kauniin pojan hymy nous mieleen, sydän tuntui keveältä ja alkoi hymyilyttää. Omituista, mukavaa... Mä oon ihan aidosti kaivannut tätä oloa.
PAKKO SAADA SUTINAA!!!
Unelmissa, joita en helvetissä aio tänne rustata, kaikki on mahdollista. Se tanssii ja juo kuin Rasputin, paholainen. Kaksi kovaa, Rasputin ja Pauli. Kumpikaan ei taivu. Eksoottinen, venäläinen kaunismies ja suomalainen, lyhyt ja kylmäsilmäinen neito. Molemmat neitsythuoria. Kilttejä, mutta tekevät välillä asioita, joita heistä ei voisi uskoa.
Yhdessä Rasputin ja Pauli ovat kuitenkin herkkiä. Eivät tee asioita, joita heistä ei voisi uskoa. He tekevät asioita, joita haluavat tehdä. Taustalla puhisee jokin kauniskaunis kappale, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka se olisikin pelkkä Miljoonasateen 506 ikkunaa. Heillä on toisensa. Rasputin+Pauli.
Kuinka niin mä oon herkällä tuulella?