Mun pää on tyhjä ja väsyttää.
Mä en tuu koskaan olemaan yhtään sen enempää, kuin olin lapsena.
Ajatella, vaikka mä törmään ihastukseeni ja hän hymyilee mulle, vaikka mä fantasioin tai vaikka rakastelisin, mä en oo koskaan yhtään sen enempää, kuin olin silloin Pauli 4 wee.
Tai en tiedä. Ehkä mä oon rakastellessa enemmänkin kuin Pauli 4 wee. Pauli 16 wee vaikkapa.
Tai se riippuu tietenkin ajankohdasta.
Mut ei saa surettaa. Loppujen lopuks se on ihan hyvä homma.
Mitä on tapahtunut viikon sisällä? Luokkakuvaus. Huonosti menneitä äikänpistareita. Sellasta normaalia kouluun liittyvää.
Mikä on normaalia? Onko normaalia istua pakkasessa kylmällä kivellä tupakka huulessa kiroillen kovaan ääneen, kun olet Miisa 13 vuotta ja kaksi päivää. Onko normaalia istua koneella tapaamassa kavereita ympäri maailmaa ja muistella, mikä oli lyijykynä Saksaksi, kun olet Taru 16 vuotta?
Vai onko normaalia sittenkin se, että pitää typerää blogia, kutsuu itseään Pauliksi ja pohtii jotain niin hölmöä, kuin että onko normaalia kutsua itseään Pauliksi vaikka oma nimikin on nätti ja omaperäinen?