Olen yhteiskuntaopin tunnilla ja nyin liian suurta paitaani eestaas. Mulla ei oo edes koko tehtävämonistetta, mutta eikaitsemitäänmeinaa tai jotain.

Etsin jotain kadonnutta aikaa tai jotain. Mä oisin halunnut jäädä kotiin ja olla peiton alla, katsoa ostosteeveetä ja juoda jotain kuumaa yrttiteetä. Musta tuntuu että rakkaus on sen tuntuista. Se on tunne kun on ihan vähän kipeä, ei siis juuri lainkaan, makaa peiton alla ja on lämmin. Torkahtaa vesisateeseen ja ajatukseen, että tuolla ne onnettomat rämpii vittuuntuneena ja mä oon täällä. Tai mistä minä tiedän, se on sellainen pieni kutina vain. Mukatietoa, just tätä Paulityyliä.

Kun on nyt kaksi päivää rämpinyt sateessa väristen kylmästä, sateenvarjo hakkaa päätä tuulen takia ja vitutuskäyrä on korkealla, niin tekisi kyllä hyvää viettää kotona muutama päivä. Mä näytän varmaan hirveältä kun menen ja olen koko ajan myöhästymässä. Kellon käyttö pitää taas opetella, ei sillä kesällä mitään tehnyt. Sen tiesi, milloin Sinkkuelämää alkoi ja se riitti mulle. Että se siitä kellon käytöstä.

Pitäisikö tehdä tehtäviäkin?

Pitäisikö tehdä jotain?

Ehkä huomenna. Kuka vittu tekee mitään keskiviikkoisin?

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan.

Eli voisi sanoa, että huomiseen.